Löytämäni kaapeli toimii moitteetta.
Hyvää tavaraa heitetään kaatopaikalle roskavuoria kasvattamaan. Jätettä heitetään luontoon, jottei tarvitse maksaa hävitysmaksua. Maksun voisi kustantaa joku muu kuin luontoa ajatteleva yksilö, esim. kaupunki. Ja toimivaa tavaraa ei pidä heittää pois. Antaa sen mieluummin eteenpäin, jos ei itse keksi käyttöä.
Tässä uunituore merkintä, jonka ensimmäiset kaksi ruutua on piirretty junassa.
Lisäsin myös takautuvasti kahdeksan sivua sotapäiväkirjaa. Kanattaa lukaista!
Korjataan huonokielisyys! Viimeisessä lauseessa piti lukea: ”toivottavasti hyvissä tripeissä”.
Kättelin matkalla krokotiiliä ja apinaa. Molemmista on myös valokuvat todisteena.
Tästä eteenpäin matkapäiväkirjani on kesken. Jos piirrän sen valmiiksi, lisään merkinnät myös tänne.
”The sea is pretty rough”… mutta juuri sellaisena siitä pidin.
Tästä tuli harvinaisen pahantuulinen sivu. Piirsin merkinnän hotellihuoneemme vessassa, koska oleskelutilan lamppu oli palanut ja halusin purkaa kulttuurishokkini heti paperille.
Lopulta olo kävi mukavammaksi, kun hyväksyi pari kaveria lähelleen ja suhtautui heihin kavereina. Jos käyt Gambiassa, anna yhden paikallisen tutustua sinuun ja anna hänen hyökkäävyytensä anteeksi. Yhtäkkiä huomaat, että väkisinkin saadusta kaverista on apua.
Ystävystyimme siis kahteen nuorukaiseen. Käytin tällä sivulla lainausmerkkejä ystävystyä-sanan ympärillä… mutta näin myöhemmin ajatellen, ei minulla ole sydäntä sanoa, etteikö heistä olisi tullut oikeita kavereitani. Väkisin tai ei, me tutustuimme ja meillä oli hauskaa.
Tämä oli minulle kaikkein vaikeinta Gambiassa. Minusta ystävystyä ei voi väkisin. Muutoin ja siitä huolimatta, meillä oli hauskaa. Siitä lisää seuraavissa merkinnöissä.
Kävimme tammikuussa lomamatkalla Gambiassa. Tämä on matkapäiväkirjan ensimmäinen merkintä.